Suomen ensimmäinen julkinen uimahalli, lähes 100-vuotias Yrjönkadun uimahalli avautui yleisölle helmikuussa 2026 pitkän ja perusteellisen peruskorjauksen jäljiltä. 1928 valmistuneen uusklassismia edustavan rakennuksen peruskorjauksessa vaalittiin arkkitehti Väinö Vähäkallion perintöä ja kulttuuri- ja rakennushistoriallisia arvoja, korjattiin vaurioitunutta julkisivua ja parannettiin esimerkiksi esteettömyyttä ja talotekniikan ympäristöystävällisyyttä.
Paljon lähtötietoa ja vuodelta 1836 oleva asemakaava
– On erittäin harvinaista, että näin vanha rakennus palvelee edelleen alkuperäisessä ja tekniikalta paljon vaativassa käyttötarkoituksessaan, toteaa johtava arkkitehti Mia Kuokkanen Helsingin kaupungilta.Projektin teki poikkeukselliseksi myös tiedon valtava määrä: lähtötietoa oli 18 mapin verran ja hankkeen aikana tuotettiin 24 erilaista selvitystä ja raporttia, mukaan lukien rakennushistoria- ja rakennehistoriaselvitykset.
Vaikka materiaalia oli paljon, se oli hajallaan. Projektinjohtaja Katri Olli Helsingin kaupungilta kertoo, että esimerkiksi vuosina 1998-2001 toteutetun peruskorjauksen puuttuvia työmaakokouspöytäkirjoja etsittiin Designmuseon arkistoista saakka. Nyt tiedot on viety tietokantaan, ja tietomallit ovat olleet elintärkeitä rakennuksen monimutkaisen kerroksellisuuden hahmottamisessa.
Altaiden sijoittamista päällekkäin he pitävät nykypäivänäkin todella harvinaisena ratkaisuna.
– Tuntuu kuin koko rakennus olisi sovitettu kenkälusikan avulla paikkaansa, Mia naurahtaa.
Tietomallit riskienhallinnan työkaluna
Tietoalta hankkeessa ovat olleet mukana tietomalliasiantuntijat Jaakko Hauru ja Johanna Strandman. Jaakko liittyi mukaan jo tarveselvitysvaiheessa vuonna 2021, jolloin tietomallien pohjana olivat kaupungin omat laserkeilaukset ja muut lähtötiedot.
Purkutöiden alettua Tietoa teki täydentäviä laserkeilauksia, joilla varmistettiin suunnitelmien paikkansapitävyys ja dokumentoitiin tietomalleihin tilanne, jonka päälle uuden rakentaminen alkoi.
– Vaikka lähtötietoa oli paljon, tiedostettiin, että kaikkea ei tiedetä. Suojeltavia pintoja oli paljon, mutta tietoa rakenteista oli kirjavasti, muistelee Jaakko Hauru.
– Inventointimallien tarkastelutarkkuus ja sisältö tehtiin paljon tarkemmaksi, kuin tavallisissa peruskorjauskohteissa.
Johanna Strandmanin vastuulla on ollut hankkeen tietomallikoordinointi sekä aikataulutyöskentelyn koordinointi. Samaan aikaan hankkeen kanssa projektissa Helsingin kaupungilla kehitettiin ja testattiin tilavaatimusten hallinnan prosessia.
– Prosessin tavoitteena oli varmistaa, että tietokanta kommunikoi tietomallien kanssa ja että tilavaatimukset ovat helposti suunnittelijoiden ruuduilla käytössä, Johanna kertoo.– Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan uimahallin kohdalla tilavaatimuksien toteutuminen ja hallinta vaatii enemmän suunnittelua, kuin esimerkiksi koulu- ja päiväkotirakentamisessa.
Mia Kuokkasen tehtäväkenttään kuului muun muassa uimahallin johdon ja käyttäjien tarpeiden kokoaminen vaatimusmuotoon ja niiden kommunikoiminen suunnittelijoille ja asiantuntijoille, kuten kaupunginmuseolle. Hän kertoo tämän hankkeen tilavaatimuksien palvelevan jo kaupungin seuraavaa suurta allashanketta, Jätkäsaaren uinti- ja liikuntakeskusta.
Yhteistyötä yli hankerajojen
Ei ole tavanomaista, että rakennushankkeet keskustelevat keskenään. Kaupunginmuseon suosituksesta seinänaapurit, uimahalli ja Signe-kortteli, ottivat toisiinsa yhteyttä ja sopivat yhteisen tiedon jakamisesta. Yhteisissä tietomallikokouksissa naapurukset jakoivat tietoa muun muassa kaukolämpöputkistoista ja kellarikerroksen käytöstä poistetuista haalausreiteistä.
– Yhteistyö ja yhteydenpito Signe-hankkeen kanssa oli luontevaa. Osasimme varautua purkutyövaiheen räjäytyksiin ja pystyimme sopimaan ja aikatauluttamaan rakennuttamisen logistiikkaa, täydentää Kuokkanen.Strandman kertoo, että yksin työmaalogistiikka aikataulutuksineen oli oma haasteensa, kun työmaalle oli vain yksi kulkureitti käytössä ja kadulla vain parin autopaikan kokoinen tila käytössä.
”This Helsinki swimming hall is a wellness architecture classic – and Finns love it”
Designjulkaisu Wallpaper hehkuttaa kaksi vuotta kestäneen peruskorjauksen lopputulemaa poikkeukselliseksi taidonnäytteeksi alkuperäisen tunnelman säilyttämisestä.
– Se oli alusta alkaen tavoitteena. Esimerkiksi vanhat vaatteidenvaihtohytit mallinnettiin, korjattiin ja tuotiin huollettuna takaisin, kertoo Jaakko Hauru.
– Tietomalleja ja niiden yhteensovitusta pystyttiin arvioimaan suhteessa lähtötietoihin ja nostamaan esille riskikohdat ennen purkuja. Näin löydettiin kohdat, joissa tarvittiin rakenteiden avauksia todellisen tilanteen hahmottamiseksi. Tietomallit auttoivat myös arvioimaan, milloin suunnitteluratkaisun asentaminen ehdotettuun sijaintiin on erityisen haastavaa.
Johanna Strandman sanoo panostuksen hankkeen lähtötietoihin, tarkistusmittauksiin ja tietomallinnukseen olleen järkevää haastavassa arvokohteessa. Suurin hyöty tulee hänen mukaansa kokonaiskustannuksissa, kun ylimääräiset riskit ja tarpeeton rakenteiden avaaminen minimioidaan.
– Suunnittelijat kävivät mittailemassa työmaalla itsekin, mutta suunnitelmien varmistaminen keilausaineistoihin vertaamalla oli tärkeä apuväline heille.
Italiassa aikanaan opiskellut Mia Kuokkanen korostaa tarvelähtöistä korjaamista.
– Aina ei ole tarkoituksenmukaista tehdä uudenveroista. Patina on tärkeä säilyttää ja vain välttämätön kannattaa korjata. Tietomallintamisen avulla pystyimme hyödyntämään mahdollisimman paljon olemassa olevaa niin pinnoissa kuin tekniikassakin.
”Älkää muuttako mitään, säilyttäkää hallin tunnelma” toivoivat kaupunkilaiset kyselyssä. Sen toiveen Helsingin kaupunki toteutti.
