Pohjoismaihin ja Suomeen nousee nyt datakeskuksia ennätysmäiseen tahtiin. Globaalien teknologiayhtiöiden ja muiden konesalikapasiteettia tarvitsevien toimijoiden hankkeissa kohtaavat kansainväliset vaatimukset, eri maista tulevien osapuolten työtavat sekä paikalliset suomalaiset suunnittelukäytännöt. Yhteistyön onnistuminen mittavissa ja kompleksisissa teollisuusrakentamisen hankkeissa edellyttää alusta alkaen yhteistä käsitystä siitä, mitä tietomalleilta todella odotetaan ja miten niitä hyödynnetään.
Tietoan BIM Advisor Miika Lemponen on ollut mukana datakeskushankkeissa sovittamassa kansainvälisten toimijoiden tietomallintamisen tarpeita suomalaiseen ympäristöön. Miikan kokemuksen mukaan datakeskushankkeiden suunnittelu jakautuu tyypillisesti kahteen hyvin erilaiseen osaan.
- Rakennuksen runko ja ulkokuori edustavat perinteisempää rakentamista. Sen sijaan sisävarustelu – kuten sähkö, jäähdytys ja konesalin tekninen infra – vaatii vahvaa erityisosaamista, josta vastaavat toisinaan hyvinkin erikoistuneet kansainväliset suunnitteluosapuolet.
Tämä jako heijastuu vahvasti myös käytettyihin urakkamalleihin ja projektin roolituksiin, joissa kansainvälinen ja kotimainen toimintatapa eroavat toisistaan. Kansainvälisessä mallissa aktiivinen suunnittelutyö siirtyy tyypillisesti urakoitsijalle siinä kohtaa, kun alkuperäiset suunnitelmat on toimitettu ja hyväksytty rakentamista varten.
Yksi yhteiseurooppalaisista pre-exascale-luokan supertietokoneista, LUMI, sijaitsee CSC:n datakeskuksessa Kajaanissa. kuva: Mikael Kanerva, CSC
- Alkuperäinen suunnitteluryhmä ei välttämättä ole enää tässä vaiheessa aktiivisesti mukana muuten kuin vastaamassa työmaalla heränneisiin kysymyksiin. Myös vastuu toteumamallien tuottamisesta – mikä muuten kytkeytyy jatkossa vahvasti myös uuden rakentamislain vaatimuksiin – siirtyy kokonaan toteuttavalle organisaatiolle, Lemponen tarkentaa.
Jotta tällainen toimintamalli on sujuva, ensimmäisen vaiheen lopputuotosten on oltava vakioituja. Toteuttavan organisaation työ helpottuu huomattavasti, kun siirtymä vaiheesta toiseen tapahtuu selkeiden pelisääntöjen puitteissa ja valmiiksi jäsennellyn tiedon pohjalta.
Kansainvälisillä tilaajilla on usein erittäin tarkat omat ohjeistuksensa ja tietotarpeensa, jotka voivat ulottua jopa käytettävän suunnitteluohjelmiston valintaan asti. Ensimmäinen tehtävä hankkeessa onkin yleensä perehtyä tilaajan käyttämiin standardeihin ja "kieleen". Käytännössä tämä tarkoittaa usein satojen sivujen mittaisen vaatimusdokumentaation läpikäymistä ja sen ratkaisemista, miten kansainvälisiin vaatimuksiin pystytään vastaamaan suomalaisessa ympäristössä ja kotimaisilla käytännöillä.
Kansainväliset standardit, kuten ISO19650, tuovat onneksi vahvaa nojaa yhteiseen tekemiseen ja erityisesti tiedontarpeen määrittelyyn. Paikallista ymmärrystä on silti oltava, jotta tilaajan tavoitteisiin kyetään vastaamaan sujuvasti ja tarvittaessa tekemään myös kompromisseja.
Asiantuntevan kumppanin rooli korostuu lokalisoinnissa. Kun asiantuntija pureskelee massiivisen vaatimusdokumentaation ja tekee ehdotuksen tulkinnaksi, tehdään samalla muidenkin osallistujien työ helpommaksi, jottei jokaisen urakoitsijan tai suunnittelijan tarvitse pohtia samoja kysymyksiä yksin.
Lemponen muistuttaa, että asioiden ennakointi on myös merkittävä kilpailuetu koko hankkeen onnistumisen kannalta.
- Tietomallivaatimusten perusteellinen selvittäminen jo ennen suunnittelun aloitusta on yksi tehokkaimmista tavoista poistaa rakentamisen kitkaa.
Tämä on hyvinkin ratkaiseva tekijä silloin, kun kansainvälinen toimija pohtii mittavan hankkeensa kohdemaata. Mitä pidemmälle asiat on selvitetty etukäteen – olipa kyse sitten paikallisiin tietomallikäytäntöihin sovittamisesta tai viranomaisluvista – sitä helpompaa tilaajan on tehdä päätös investoinnista ja käynnistää hanke saumattomasti.
Lopulta asiassa on kyse hyvin yksinkertaisesta periaatteesta. Vaikka hankkeissa puhutaan usein teknistä "tietomallikieltä", tietomallivaatimusten selkeyttäminen on pohjimmiltaan vain tapa varmistua etukäteen suunnittelun tavoitteista. Sen avulla määritellään selkeästi, miten ja millä kriteereillä hankkeen onnistuminen määritellään ja miten sitä arvioidaan.
- Hyvä ei ole enää tilaajan subjektiivinen näkemys, vaan sarja määreitä, jotka on niille varatussa ajassa toteutettu.
Haluatko syventyä aiheeseen tarkemmin?